Unien talossa vieraana Aikuinen Mies 2

Keskellä helmikuun pakkasia saatte, hyvät lukijani, katsella ja kuunnella Aikuisen Miehen näkemää unta.

Uni: ”Olen hotellihuoneessa vaihtamassa pois vapaa-ajan asua, sillä olen lähdössä päivällistapaamiseen. Riisun paidan päältäni ja katson yläruumistani kauhuissani. Ihoni on kauttaaltaan täynnä leppäkertun värisiä, siis oranssin värisiä, pilkukkaita pitkulaisen muotoisia kuoriaisia. Ne ovat tiukasti kiinni ihossani ja niitä on vieri vieressä. Mielen täyttää yhtä aikaa kauhu, pelko ja inho. Riuhtaisen itseni hereille unesta ja samat tunteet täyttävät ajatukseni herätessäni. Olen järkyttynyt.”

Unennäkijän ajatuksia elämästään: Koen olemukseni fyysisesti ja psyykkisesti jännittyneeksi. On vaikeaa olla rentoutunut. En esimerkiksi esitelmätilaisuuksissa rohkene antautua vapaaseen dialogiin, vaan käperryn siihen, mitä olen selittämässä. Myöskään liikuntaharrastuksissa suoritukseni ei ole rento ja vapautunut. Ajattelen suoritusta ja onnistumista sekä muiden reaktioita. Koen, että en saa itsestäni parasta ulos.

Unennäkijän välittömät ajatukset unestaan: Ensimmäinen ajatukseni herätessäni oli, että haluan unohtaa unen välittömästi. Sen emotionaalinen voima inhottavuudessaan on kuitenkin niin suuri, että on parempi yrittää ymmärtää unen viestiä. Vaimolle kerroin unen ja hänen kommenttinsa oli: ”Ilmankos sinä et näytä hengittävän lainkaan kun venyttelet iltaisin lattialla. On ihan kuin joku panssari olisi kroppasi ympärillä niin että hengitystäsi ei näe lainkaan.”

Unen jatkotyöstäminen kulkee erilaisten assosiaatioiden ympärillä. Kuoriaiset, oranssi väri, kiinni ihossa, paidan alla, hotellihuone, alkavat elää ja niiden symboliikka alkaa aueta. Oranssi väri tuo mieleen huomiovärin: herää, pysähdy! Kuoriainen nimensäkin mukaisesti tuo mieleen panssarin, joka peittää kehoa ja estää mahdollisuuden olla rentoutunut ja hengittää vapaasti. Mutta voivatko ne myös kuoria jotain pois?

Unennäkijä: Koen olemukseni jännittyneeksi. Jos olisin vapautunut ja rento, elämänlaatuni olisi parempi.

Kysyn: Mitä luulet tapahtuvan seuraavaksi, ellet nyt kiinnitä huomiota tähän panssariin?

Unennäkijä: Koen, että jännitys tuhoaa terveyttäni. Saatan jopa saada jonkun fyysisen sairauden, kuten sydän- tai verisuonisairauden. Pelkät terveet elämäntavat ja fyysisestä kunnosta huolehtiminen eivät riitä terveyteni ylläpitämiseen. Mutta MITEN saisin elämääni psyykkistä ja henkistä vapautta? Miten saisin tämän panssarikuoren irti itsestäni? Mitä minun tulisi tehdä, varsinkin kun unen kuoriaiset ovat KIINNI ihossani?

Kysyn: Voitko ajatella kahta näkökulmaa. Ensiksi: kuoriaisten väri tosiaan viestii, että sinun on tehtävä muutos elämääsi per heti. Toiseksi: Ihmisen psyyke pyrkii aina kohti tasapainoa. Samalla kun unesi nostaa esiin asian, joka vaatii korjaamista elämässäsi, unesi kertoo myös, että sinun omissa käsissäsi on tehdä tarvittavat korjaukset. Uni sisältää siis myös mahdollisuuden muutokseen, finaalisen näkökulman, jota voit alkaa tietoisesti toteuttaa. Jos joku asia, kuten kireys ja jännitys, on tullut elämääsi, voit aina myös poistaa sen.

Unennäkijä: Itse koen, että minulla on vahva tarve saada muutos omaan olemukseeni. Minun on löydettävä sellainen elämäntyyli, jossa elän vapautunutta elämää rennolla tavalla. Ilman, että otan paineita itseni ulkopuolelta. Tapaa, jolla teen sen, on vielä kehiteltävä.

Seuraavalla tapaamiskerralla jatkamme tästä eteenpäin.

Erilainen piiras

Olin viikolla analyyttisen psykologian koulutuksessa. Hieno kurssi, joka hiljentää mielen ja vie olemuksen syvämietteisiin. Mietin ihmisen komplekseja ja erityisesti sitä, miten Freudin ajattelu on muovannut käsitystämme siitä, että kompleksi on jotain negatiivista. Analyyttisessa psykologiassa kompleksi tarkoittaa tiedostamattoman järjestysrakennelmaa, joka sinänsä on täysin neutraali.  Se tarkoittaa samankaltaisten mielikuvien muodostamaa kokonaisuutta, vyyhtiä, joka sisältää vahvan tunnelatauksen. Tämä tunnelataus on tahdonvoimamme ulkopuolella. Kompleksit ilmentävät itseään uniemme hahmoissa, oireina kehossamme, reaktioina eri tilanteisiin, sydämen hakkaamisena. Jos kompleksimme alkavat metelöidä kovin isoon ääneen, niin silloin niitä on syytä alkaa tutkia tarkemmin. Muutoin voimme katsella niitä neutraalisti tietäen, että näin ihmisen psyyke ilmaisee olemassaoloaan. Iloissa ja suruissa, ajatuksissa, sanoissa ja teoissa. Ei sen kummempaa.

Näin viime yönä unen, jota työstäessäni Jungin ajatukset ihmisten ja kulttuurien arvomaailmoista nousivat mieleeni.

Uni: ”Unessani on iso joukko ihmisiä. Kaikki ovat tehneet oman piiraan ja pitävät sitä käsissään. Jokaisella on kädessään samanlainen piiras pyöreässä piirakkavuoassa. Paitsi minulla, sillä minun paistostani ei näy missään. Tiedän, että en pääse kulkemaan eteenpäin, ellen löydä sitä. Samassa näen edessäni olevalla pöydällä piiraspohjan, jossa on erilaisia täytteitä. Kahden palan verran pyöreä piirasvuoka on tyhjä. Unen loppukohtauksessa joku tuomari, joka arvostelee piiraat, sanoo: Tämä on sinun piiraasi ja voit jatkaa matkaasi sen kanssa eteenpäin.”

Unen työstäminen: Uni näyttäisi pähkinänkuoressa kertovan, että minun paistokseni on erilainen kuin muiden ja siitä puuttuu vielä paloja. Myös tällainen erilainen ja vajaa paistos kuitenkin kelpaa ”kulkukortiksi” tilanteessa, jossa toisten kulkijoiden paistokset näyttävät keskenään samanlaisilta ja kokonaisilta.

Tällaista unen kuvaa ajatellessani assosiaationi veivät minut viime päivien epäilyksiini omien hankkeitteni osalta. Kuta enemmän luen ja ymmärrän ihmisen psyykeä, sitä selkeämmin tiedostan, miten suuren asian äärellä olen ja miten vähän loppujen lopuksi tiedän. Miten uskaltaa sanoa tai tehdä mitään, kun tietää niin vähän. Ja toisaalta tietää kuitenkin aika paljon. Tämä jännite on ollut mielessäni.

Toisaalta ajatukset menevät siihen, miten ainutkertaisia olemme jokainen ja miten tätä yksilön ominta olemusta tulisi ymmärtää, kannustaa esiin ja kunnioittaa. Jokainen kantaa sylissään erilaista ja juuri itsensä näköistä paistosta, vaikka kulttuurimme ja yleinen ajattelu välillä pyrkivätkin karsimaan erilaisuudet pois ja vannomaan yksien tai yksipuolisten totuuksien nimeen.

Uneni tuntuu todella rohkaisevan etenemään oman ainutkertaisuutensa kanssa. Tuomari unessa tuntuu antavan luvan ja oikeutuksen, jopa velvoituksen, ”kulkea eteenpäin ilman epäilyksiä ja kantaa sylissä erilaista piirasta”. Onhan minun, ja meidän jokaisen, elämänmatka erilainen, elämämme merkitys yksilöllinen, tavoitteemme erilaiset. Vaikka jokaisen elämä on omannäköisensä, koemme usein, että vain minä olen erilainen - erinomaisuudessa tai epätäydellisyydessä. Sitäpaitsi: tavoitteena ei ole olla täydellinen vaan kokonainen.

C. G. Jung on sanonut: Tie kokonaisuuteen käy kohtalokkaiden kiertoteiden ja harha-askelten kautta. Tästäkään syystä omaa keskeneräisyyttä tai erilaisuutta ei tulisi väheksyä: onhan se merkki siitä, että matka kokonaisuutta ja eheyttä kohti on käynnissä. Toisaalta yleisen ajattelun, omien tottumusten tai tiukkojen asenteiden tiellä kulkiessa on aina se vaara, että tie kapenee, näköalapaikat häviävät, maisema yksipuolistuu ja kuihtuu. Jotain, joskus paljonkin, maisemasta jää kokonaan näkemättä. Tämä tekee tiellä kulkijan elämästä jossain muodossa köyhää, kuivaa ja rajoittunutta. Ennen kaikkea: olemassa olevista kiertoteistä, mahdollisuuksista, jää niin paljon kokematta ja näkemättä, mihin ne voisivat johtaa. Todellinen aarrekin voi odottaa löytäjäänsä jollain sivupolulta tuntuvalla tiellä...

Mietteisin terveisin Liisa, http://www.pistis.fi/