Unien talossa vieraana Aikuinen Mies 2

Keskellä helmikuun pakkasia saatte, hyvät lukijani, katsella ja kuunnella Aikuisen Miehen näkemää unta.

Uni: ”Olen hotellihuoneessa vaihtamassa pois vapaa-ajan asua, sillä olen lähdössä päivällistapaamiseen. Riisun paidan päältäni ja katson yläruumistani kauhuissani. Ihoni on kauttaaltaan täynnä leppäkertun värisiä, siis oranssin värisiä, pilkukkaita pitkulaisen muotoisia kuoriaisia. Ne ovat tiukasti kiinni ihossani ja niitä on vieri vieressä. Mielen täyttää yhtä aikaa kauhu, pelko ja inho. Riuhtaisen itseni hereille unesta ja samat tunteet täyttävät ajatukseni herätessäni. Olen järkyttynyt.”

Unennäkijän ajatuksia elämästään: Koen olemukseni fyysisesti ja psyykkisesti jännittyneeksi. On vaikeaa olla rentoutunut. En esimerkiksi esitelmätilaisuuksissa rohkene antautua vapaaseen dialogiin, vaan käperryn siihen, mitä olen selittämässä. Myöskään liikuntaharrastuksissa suoritukseni ei ole rento ja vapautunut. Ajattelen suoritusta ja onnistumista sekä muiden reaktioita. Koen, että en saa itsestäni parasta ulos.

Unennäkijän välittömät ajatukset unestaan: Ensimmäinen ajatukseni herätessäni oli, että haluan unohtaa unen välittömästi. Sen emotionaalinen voima inhottavuudessaan on kuitenkin niin suuri, että on parempi yrittää ymmärtää unen viestiä. Vaimolle kerroin unen ja hänen kommenttinsa oli: ”Ilmankos sinä et näytä hengittävän lainkaan kun venyttelet iltaisin lattialla. On ihan kuin joku panssari olisi kroppasi ympärillä niin että hengitystäsi ei näe lainkaan.”

Unen jatkotyöstäminen kulkee erilaisten assosiaatioiden ympärillä. Kuoriaiset, oranssi väri, kiinni ihossa, paidan alla, hotellihuone, alkavat elää ja niiden symboliikka alkaa aueta. Oranssi väri tuo mieleen huomiovärin: herää, pysähdy! Kuoriainen nimensäkin mukaisesti tuo mieleen panssarin, joka peittää kehoa ja estää mahdollisuuden olla rentoutunut ja hengittää vapaasti. Mutta voivatko ne myös kuoria jotain pois?

Unennäkijä: Koen olemukseni jännittyneeksi. Jos olisin vapautunut ja rento, elämänlaatuni olisi parempi.

Kysyn: Mitä luulet tapahtuvan seuraavaksi, ellet nyt kiinnitä huomiota tähän panssariin?

Unennäkijä: Koen, että jännitys tuhoaa terveyttäni. Saatan jopa saada jonkun fyysisen sairauden, kuten sydän- tai verisuonisairauden. Pelkät terveet elämäntavat ja fyysisestä kunnosta huolehtiminen eivät riitä terveyteni ylläpitämiseen. Mutta MITEN saisin elämääni psyykkistä ja henkistä vapautta? Miten saisin tämän panssarikuoren irti itsestäni? Mitä minun tulisi tehdä, varsinkin kun unen kuoriaiset ovat KIINNI ihossani?

Kysyn: Voitko ajatella kahta näkökulmaa. Ensiksi: kuoriaisten väri tosiaan viestii, että sinun on tehtävä muutos elämääsi per heti. Toiseksi: Ihmisen psyyke pyrkii aina kohti tasapainoa. Samalla kun unesi nostaa esiin asian, joka vaatii korjaamista elämässäsi, unesi kertoo myös, että sinun omissa käsissäsi on tehdä tarvittavat korjaukset. Uni sisältää siis myös mahdollisuuden muutokseen, finaalisen näkökulman, jota voit alkaa tietoisesti toteuttaa. Jos joku asia, kuten kireys ja jännitys, on tullut elämääsi, voit aina myös poistaa sen.

Unennäkijä: Itse koen, että minulla on vahva tarve saada muutos omaan olemukseeni. Minun on löydettävä sellainen elämäntyyli, jossa elän vapautunutta elämää rennolla tavalla. Ilman, että otan paineita itseni ulkopuolelta. Tapaa, jolla teen sen, on vielä kehiteltävä.

Seuraavalla tapaamiskerralla jatkamme tästä eteenpäin.

Erilainen piiras

Olin viikolla analyyttisen psykologian koulutuksessa. Hieno kurssi, joka hiljentää mielen ja vie olemuksen syvämietteisiin. Mietin ihmisen komplekseja ja erityisesti sitä, miten Freudin ajattelu on muovannut käsitystämme siitä, että kompleksi on jotain negatiivista. Analyyttisessa psykologiassa kompleksi tarkoittaa tiedostamattoman järjestysrakennelmaa, joka sinänsä on täysin neutraali.  Se tarkoittaa samankaltaisten mielikuvien muodostamaa kokonaisuutta, vyyhtiä, joka sisältää vahvan tunnelatauksen. Tämä tunnelataus on tahdonvoimamme ulkopuolella. Kompleksit ilmentävät itseään uniemme hahmoissa, oireina kehossamme, reaktioina eri tilanteisiin, sydämen hakkaamisena. Jos kompleksimme alkavat metelöidä kovin isoon ääneen, niin silloin niitä on syytä alkaa tutkia tarkemmin. Muutoin voimme katsella niitä neutraalisti tietäen, että näin ihmisen psyyke ilmaisee olemassaoloaan. Iloissa ja suruissa, ajatuksissa, sanoissa ja teoissa. Ei sen kummempaa.

Näin viime yönä unen, jota työstäessäni Jungin ajatukset ihmisten ja kulttuurien arvomaailmoista nousivat mieleeni.

Uni: ”Unessani on iso joukko ihmisiä. Kaikki ovat tehneet oman piiraan ja pitävät sitä käsissään. Jokaisella on kädessään samanlainen piiras pyöreässä piirakkavuoassa. Paitsi minulla, sillä minun paistostani ei näy missään. Tiedän, että en pääse kulkemaan eteenpäin, ellen löydä sitä. Samassa näen edessäni olevalla pöydällä piiraspohjan, jossa on erilaisia täytteitä. Kahden palan verran pyöreä piirasvuoka on tyhjä. Unen loppukohtauksessa joku tuomari, joka arvostelee piiraat, sanoo: Tämä on sinun piiraasi ja voit jatkaa matkaasi sen kanssa eteenpäin.”

Unen työstäminen: Uni näyttäisi pähkinänkuoressa kertovan, että minun paistokseni on erilainen kuin muiden ja siitä puuttuu vielä paloja. Myös tällainen erilainen ja vajaa paistos kuitenkin kelpaa ”kulkukortiksi” tilanteessa, jossa toisten kulkijoiden paistokset näyttävät keskenään samanlaisilta ja kokonaisilta.

Tällaista unen kuvaa ajatellessani assosiaationi veivät minut viime päivien epäilyksiini omien hankkeitteni osalta. Kuta enemmän luen ja ymmärrän ihmisen psyykeä, sitä selkeämmin tiedostan, miten suuren asian äärellä olen ja miten vähän loppujen lopuksi tiedän. Miten uskaltaa sanoa tai tehdä mitään, kun tietää niin vähän. Ja toisaalta tietää kuitenkin aika paljon. Tämä jännite on ollut mielessäni.

Toisaalta ajatukset menevät siihen, miten ainutkertaisia olemme jokainen ja miten tätä yksilön ominta olemusta tulisi ymmärtää, kannustaa esiin ja kunnioittaa. Jokainen kantaa sylissään erilaista ja juuri itsensä näköistä paistosta, vaikka kulttuurimme ja yleinen ajattelu välillä pyrkivätkin karsimaan erilaisuudet pois ja vannomaan yksien tai yksipuolisten totuuksien nimeen.

Uneni tuntuu todella rohkaisevan etenemään oman ainutkertaisuutensa kanssa. Tuomari unessa tuntuu antavan luvan ja oikeutuksen, jopa velvoituksen, ”kulkea eteenpäin ilman epäilyksiä ja kantaa sylissä erilaista piirasta”. Onhan minun, ja meidän jokaisen, elämänmatka erilainen, elämämme merkitys yksilöllinen, tavoitteemme erilaiset. Vaikka jokaisen elämä on omannäköisensä, koemme usein, että vain minä olen erilainen - erinomaisuudessa tai epätäydellisyydessä. Sitäpaitsi: tavoitteena ei ole olla täydellinen vaan kokonainen.

C. G. Jung on sanonut: Tie kokonaisuuteen käy kohtalokkaiden kiertoteiden ja harha-askelten kautta. Tästäkään syystä omaa keskeneräisyyttä tai erilaisuutta ei tulisi väheksyä: onhan se merkki siitä, että matka kokonaisuutta ja eheyttä kohti on käynnissä. Toisaalta yleisen ajattelun, omien tottumusten tai tiukkojen asenteiden tiellä kulkiessa on aina se vaara, että tie kapenee, näköalapaikat häviävät, maisema yksipuolistuu ja kuihtuu. Jotain, joskus paljonkin, maisemasta jää kokonaan näkemättä. Tämä tekee tiellä kulkijan elämästä jossain muodossa köyhää, kuivaa ja rajoittunutta. Ennen kaikkea: olemassa olevista kiertoteistä, mahdollisuuksista, jää niin paljon kokematta ja näkemättä, mihin ne voisivat johtaa. Todellinen aarrekin voi odottaa löytäjäänsä jollain sivupolulta tuntuvalla tiellä...

Mietteisin terveisin Liisa, http://www.pistis.fi/

Prinsessa Kultakutri selvisi pälkähästä

Olin kuluneella viikolla analyyttisen psykologian koulutuksessa. Perehdyimme ihmisen tietoisen ja tiedostamattoman olemukseen ja eroihin. Kutsun nyt näitä psyykemme kahta puolta ”mieleksi”: toinen on tietoinen mieli ja toinen on tiedostamaton mieli. Näissä molemmissa puolissamme on hyvin paljon ”mieltä”, merkitystä ja arvoa. On vain niin, että yleensä luulemme tietoista mieltä viisaammaksi, korkea-arvoisemmaksi ja kaikin tavoin suuremmaksi kuin tiedostamatonta mieltämme. Tämä on harhainen käsitys, sillä tietoinen mieli on vain pieni osa meitä. Suurin osa psyykemme olemuksesta, sen voimavaroista, uskomusrakenteista ja tunnetiloista on kätkeytyneenä tiedostamattomaan mieleemme. Ne putkahtavat esiin eri tavoin ilman, että mitenkään hallitsemme niitä. Tiedostamattomasta nouseva aineisto tuntuu usein häiritsevän loogista ajatteluamme, järkevää tai uskottavaa olemustamme. No, toki sieltä nousee myös huikeita oivalluksia tai emotionaalista tukea, joiden ilmaantuessa tietoinen mielemme nousee lentoon ja ajatus kulkee keveästi ja vaivattomasti. Mutta tämäkään ei tapahdu tietoisen hallinnan tai ohjauksen kautta.

Kun opimme ymmärtämään psyykemme kummankin puolen, tietoisen ja tiedostamattoman, tapaa ajatella ja toimia, olemme löytäneet avaimen itsemme ja toisten ymmärtämiseen. Sama avain käy myös arjen valintatilanteisiin: se avaa ymmärryksemme ovet tehdä oikeita valintoja tai palauttaa meidät takaisin väärien valintojen tieltä.

Tietoinen ja tiedostamaton eivät käytä samaa kieltä. Siksi tietoiseen mieleemme ei voi nousta mitään suoraan tiedostamattomasta. Tarvitaan aina välikäsi. Tietoinen mieli jäsentää asioita analyyttisesti, loogisesti, järjellä ja elää syyn ja seurauksen logiikan mukaisesti. Tiedostamaton mieli ymmärtää asioita ja tapahtumia assosiatiivis-analogisesti. Kun joku sana, tapahtuma, ihminen tai asia nostaa tietoiseen mieleemme mielikuvia tai tuntemuksia, saa meidät jännittymään, pelästymään, ihastumaan tai närkästymään, tiedämme, että nyt ilmaisi itseään meidän tiedostamattomamme. Tai kun flunssa iskee, meidän olisi tärkeää oivaltaa, että kehomme toimii nyt tiedostamattoman sanansaattajana. Mitä kehoni haluaa kertoa muuta kuin että ota Finrexiniä tai Buranaa? Itse asiassa Burana tai Finrexin ovat tietoisen mielen viesti. Tiedostamattoman viesti voisi olla vaikkapa kehotus pysähtymään ja pohtimaan, minkälaisille fyysisille tai psyykkisille, energiaa vieville ”tartunnoille” ajatteluni ja elämäntapani ovat minua altistaneet.

Myös unien hahmot ovat tiedostamattoman mielemme esiin nostamia symboleja, jotka kertovat käyttäytymis-, ajatus-, uskomus- ja tunnemaailmastamme paljon. Itse asiassa niihin sisältyy kaikki tarpeellinen tieto sen hetkisen ongelman tai mieltämme askarruttavan kysymyksen ratkaisemiseen. Tai tulevaisuuden suunnan löytämiseen. Meidän tarvitsee ”vain” ottaa unemme hahmo tutkintaan. Alkaa lähestyä hahmoamme assosiatiivis-analogisella kielellä. Alkaa kuunnella hahmomme herättämiä mielikuvia, tuntemuksia ja tarvittaessa vaikkapa mielikuvissa keskustella sen kanssa.

No, miksi annoin blogini pohdinnoille otsikoksi: Prinsessa Kultakutri selvisi pälkähästä? Siksi, että näin joku aika sitten sellaisen unen. Uni alkoi uudelleen elää analyyttisen psykologian opetusten vaikutuksesta.

Uni: Unessa kuulin hyvin iloisen, kannustavan ja energisen äänen, joka sanoi: Ja Prinsessa Kultakutri selvisi pälkähästä. Tähän heräsin, kirjoitin lauseen ylös ja tunsin heti, miten uni vaikutti myönteisesti olemukseeni.

Unen ensimmäinen työstäminen: Tarkistin netistä, mitä Kultakutri-saduissa oikein tapahtui. Löysin viittaukset Prinsessaan ja kolmeen karhuun, joiden vuoteissa Kultakutri nukkui vuoron perään, mutta joiden kotiin tullessa hän joutui pakenemaan. – Ja selvisi näin ollen pälkähästä. Tuossa vaiheessa keskityin pohtimaan omia ”pälkähiä” ja rohkaistumaan siitä, että selviän niistä. Tämä tuntui riittävän.

Unen toinen työstäminen: Viimeiset kolme päivää on Prinsessa Kultakutri häirinnyt tietoista mieltäni. Jostain nousee sitkeästi ajatus: tutki minua ja lue, mistä minä oikeasti selvisin. Löysin Topeliuksen Kauneimmat Sadut kirjan vuodelta 1980.

Satu kertoo ”Persian suunnattoman rikkaasta kuninkaasta, shaahi Nadirista, joka oli elämässään voittanut monta taistelua, mutta oli nyt vanha ja väsynyt. Hänen monista pojista ei ollut isälle lainkaan iloa, sillä poikien mielestä isä eli liian kauan: pojat olisivat halunneet viedä isältä hengen ja kruunun. Kotona palatsissa olikin vain shaahin ainoa tytär, prinsessa Kultakutri, jota isä rakasti enemmän kuin kaikkia aarteitaan. Tämä oli väärin, sillä kuningas ei saa rakastaa lastaan enemmän kuin kansaansa. Eikä varsinkaan kuolevaista lastaan enemmän kuin Jumalaa. Siksi kuninkaan ylle laskeutui Allahin rangaistus. Rangaistus ilmeni niin, että Kultakutrin ryösti Hirmu-niminen Lapin noita, joka monien vaiheiden jälkeen oli taikomassa Kultakutrin kanervankukaksi, joka kuolee elokuun lopussa kun halla puree kaikki kanervankukat. Tästä kammottavasta kokemuksesta ja Hirmun pauloista Kultakutrin pelasti prinssi Abderraman. Prinssi ja prinsessa menivät loppujen lopuksi naimisiin, elivät onnellisina ja hedelmällisinä elämänsä loppuun saakka. Mutta joka vuosi he muistivat prinsessan vapautumisen vuosipäivää: Elokuun 31 päivänä pidettiin suuret juhlat, joissa kuninkaallinen pari esiintyi poronnahkavaatteissaan: he halusivat tällä symbolilla osoittaa, etteivät he hyvinäkään päivinä unohda kokemiaan pahoja päiviä. ”

Sadun tapahtumat pysähdyttävät, kun satua katsotaan ihmisen elämänkokemuksina, virheellisinä uskomuksina, jotka syyllistävät meitä, sisäisinä ristiriitoina tietoisen ja tiedostamattoman kesken, kärsivällisyyden opettelemisena ja rakkauden ja anteeksiannon elämää kantavana voimana. Kultakutri joutui taistelemaan kuolemaa vastaan elämässään. Silti uneni kutsui Kultakutrin selviämistä ”pälkähästä selviämisenä”. Siis pikku juttu, kun sen oikein oivaltaaJ…. On pakko kuunnella Kultakutrin mietteitä ja hänen viisaan sydämensä puhetta lisää.

Lentäjäpojan herättämiä ajatuksia

Tänään siirrän blogiin yhden teistä, hyvät bloginlukijani, ajatuksia jalattoman lentäjäpojan innoittamana. Näin kirjoitti Aurora sähköpostiini:

”Tässä ajatuksiani, jos uni olisi omani – ja toivon, että näkisin tuollaisen unen.

Pallokaktukset tuovat mieleeni lapsuuden kiiltokuvakirjan runonpätkän: ”Varovasti, varovasti, poimi elon/kedon kukkia, kauneimmankin ruusun alla piilee piikki pistävä.” Näin meidät on riimitetty epäilemään ja varomaan kaikkea kaunista! Kukkasiakin. Saattavathan ruusun piikit toki pistää, mutta ne voi nyppiä pois ja vaarallisempiakin ”piikkejä” on.

Itse ajattelen piikkejä arvosteluna: olen herkkä kritiikille ja itse olen itseni ankarin kriitikko. Oma piikikkyyskin tulee mieleen. Josko vihdoin alkaisin tarkkailla omia piikikkäitä, vahingollisia ajatuksia ja nyppisin ne pois kuin unen lentäjäpoika. Tyynen rauhallisesti.

Pyöreistä pallokaktuksista tulee mieleen maapallo ja se, että pallokaktuksen sisus on hedelmällinen, piikit suojaavat sitä. Ja muutenkaan pieni ja pyöreä – vaikka onkin piikkinen – ei vaikuta lainkaan vaaralliselta, se vain hämää.

Unessa minä (tietoinen minä) olen huolissani nuoren miehen puolesta, ja aivan turhaan! Hän luottaa taitoonsa ja piikkien nyppiminen on elämään kuuluva asia, ne eivät satu eivätkä satuta.

Naapurin puolelle laskeutumisesta ajattelen rajojen ylittämistä: Omat ja ympäristön/yleiset uskomukset ja toimintamallit rajoittavat elämää. Mistä minun kannattaisi luopua, olenko ehkä liittymässä uuteen yhteisöön? Sitä paitsi olen laskeutunut jo, ja jättänyt jäljen, tukevan painauman. Siisti vana päättyy painaumaan (huutomerkkiin?). En sotke ja nurmikko uusiutuu joka tapauksessa, jos jälki tällä hetkellä jotakuta häiritsisikin. Vien loppuun sen, mitä aloitin. Laskeudun uudelle maaperälle.

Tunnen ja elän vahvasti itsessäni nuoren miehen aktiivisen, uutta luovan elämänvoiman. Hänessä on lapsen aito leikkimielinen ilo, hän elää tässä ja nyt, välittämättä jalattomuudesta (jalat olisivat vain ylimääräinen ohjattava ilmassa!), piikkipalloista ja rajoista. Samanlaisen viattoman ilon ja läsnäolon vahvan voiman näen lapsissa, ennen kuin heidät ”piikitetään” ruotuun.

Jalat. Mitä olen terveillä, tukevilla jaloilla elämässä saavuttanut? Olenko saavuttanut aseman, rahaa, valtaa, viran? Tarvitsenko niitä enää, kun lennän, kun mieli lentää.

Siis: Uni rohkaisee minua luottamaan itseeni ja tekemään ja viemään loppuun sen, mitä olen aloittanut – kuvitellusta epätäydellisyydestäni huolimatta. Uni kehottaa jopa omien rajojeni ylittämiseen.  Uni muistuttaa myös siitä, että olemme usein piikikkäitä itsellemme. Miten totta se onkaan. Milloin kritisoimme, milloin epäilemme, milloin vähättelemme. Upeat tuoksuvat ruusut ja muut kukkaset kutsuvat ja me pelkäämme pientä piikkiä. Näemme ehkäpä vain piikin, vaikkemme tiedä onko siellä niitä yhtäkään.

Unityöskentely menee suoraan syvälle persoonan sisään, siinä on sen voima. Tietyllä tavalla se vaatii työstäjältä, unennäkijältä, rohkeutta ja uskallusta. Alitajunnan viestit voivat olla pelottavia, mutta toisaalta työstömenetelmä sallii pysymisen myös pintatasolla. Eikä ihminen ja ihmisen mieli ota vastaan enemmän kuin pystyy. Tästä tulee unien turvallisuus: otamme vastaan psyykemme syvyyksistä vain sen, mitä jaksamme käsitellä ja ottaa käyttöön. On myös niin, että sama juttu avaa eri ihmisille eri näkökulmia ja eri tasoja. Ja unennäkijällekin eri asioita eri työstökerroilla. Unet eivät ole kertakäyttötavaraa!”

Unien Talossa vieraana Kaisla

Kaislan (40 v) luvalla jaan teille tänään Kaislan unen sekä otteita unen ohjaamisesta ja Kaislan mietteistä.

Uni

”Olen unessa eksyksissä. Kuljen jonkun suurkaupungin katuja kesäpäivänä. Kadut tuovat mieleeni yhtä aikaa Lontoon, Rooman ja Helsingin. Etsin hotellia, jossa minun on määrä tavata työkavereitani.

Kuljen polkupyörällä kyydissäni kaksi lasta sekä monta naista.

Yhtäkkiä lapset häipyvät ja niin häipyy pyörä ja naisetkin. Saan vihiä, että lapset lähtivät katulapsiksi ja asuvat talojen kivijaloissa. Näen muita lapsia kivijaloissa ja he näyttävät pärjäävän siellä.

Hetken päästä näen hyvin pukeutuneen naisrikollisen, jonka olen nähnyt ennenkin. En voi luottaa tähän naiseen. Tajuan myös, että olen ollut eksyneenä näillä samoilla seuduilla aiemminkin. Nainen pyytää minua mukaansa ja haluaa antaa minulle tutkimustuloksia (kirjoina). Otan kirjat käteeni, mutta pudottelen niitä pitkin katuja samalla kun koetan saada naisen kannoiltani. En onnistu tässä.

Herätessäni tunnen eksyneenä olon neuvottomuuden koko kehossani.”

Unen työstäminen

Päiväjäänteet: Kaisla on elämässään uusien haasteiden ja valintojen edessä.

Otteita ohjauksesta: Kysyn Kaislalta, mitkä kohdat tai hahmot unessa tuntuvat tärkeimmiltä. Hänen mielestään ne ovat rikollinen nainen ja kaksi lasta. Päädymme siihen, että hän tutkii näitä hahmoja aktiivisen kuvittelun menetelmällä. Kerron lyhyesti menetelmän idean eli sen, että unennäkijä tekee kysymyksiä näille unen hahmoille ja/tai antaa unen hahmojen ”kertoa” omia ajatuksiaan unennäkijälle. Kysyä voi esimerkiksi sitä, miksi unen hahmot tulivat juuri tähän uneen ja mitä he haluaisivat kertoa.

Kaisla (kysyy unen rikolliselta naiselta): Miksihän en luota sinuun? Ja miksi tulit uneeni juuri nyt? Mitä haluat minulle kertoa?

Unen rikollinen nainen: Sinä et luota minuun, koska minä muistutan sinua sinun omasta piirteestäsi olla luottamatta itseesi tietyissä tilanteissa. Itse asiassa minä olen sinun ei-luottavainen luonteenpiirteesi. Tulin uneesi, sillä tiedän, että olet nyt valmis tarkastelemaan tätä piirrettäsi. Ymmärräthän, että epäluottamuksesi on kuin rikollinen, joka tekee sinulle pahaa. Toivon, että mietit niitä uskomuksiasi, jotka ovat epäluottamuksesi taustalla ja alat harjoitella niistä irrottautumista… Katso unesi kahta lasta, jotka uskoivat itseensä ja lähtivät elämään omin avuin. Huomaatko, mikä ero on sinulla ja lapsilla?

Kaisla: Lapset ovat niin kokemattomia. Siksi minua huolestuttaakin kun he katosivat.

Rikollinen nainen: On totta että lapsilla ei ole kokemusta, mitä taas sinulla on. Mutta se mitä lapsilla on, on voimavara, jota sinä et ole ottanut käyttöösi. Lapsilla on rohkeutta ja luottamusta. Minä ja lapset tulimme uneesi rohkaisemaan sinua luottamaan itseesi ja olemaan rohkea. Ei pelkästään ajatuksissa vaan myös teoissa… Haluatko sinä sanoa minulle nyt jotain.

Kaisla: Kiitos. Tuntuu, että olet muuttumassa viisaaksi ystäväkseni. Saanko halata sinua? Haluan myös tutustua noihin kirjoihin, jotka yritit antaa minulle. 

Jalaton lentäjäpoika

Näin unen jalattomasta lentäjäpojasta muutama viikko sitten. Työstin unta tuoreeltaan. Silti sen teema ja kuvat nousevat edelleen mieleeni. Unella tuntuu olevan sanottavaa vielä tänä päivänä. Siksi haluan jakaa unen kanssanne. Jos uni herättää teissä, hyvät bloginlukijani, ajatuksia, niin voitte kommentoida joko blogiin suoraan tai minun sähköpostiini osoitteessa liisa.halme@pistis.fi. Mielelläni työstän kommenttejanne ja kokoan niistä vaikkapa yhden uuden blogitekstin.

Uni: "Katselen tien reunassa, kuinka jalaton nuori mies lentää ilmassa. Hän laskeutuu kovalla vauhdilla tien pientareelle. Nuori mies näyttää laskeutuessa äärimmäisen onnelliselta ja tuntuu nauttivan osaamisestaan. Myös onnistunut laskeutuminen näkyy hänen kasvoillaan helpotuksena ja ilona. Samassa huomaan, että nuori mieshän laskeutuu suoraan pienehköjen pallokaktusten päälle! Kaktuksen piikit tarttuvat hänen peppuunsa ja hän alkaa irrottaa niitä. Nuoren miehen ilme ja olemus on edelleen tyytyväinen. Ihan kuin kaktuksen piikkien pepusta irrottaminen ei haittaisi häntä lainkaan. Ihan kuin se olisi normaali osa onnistunutta laskeutumista. Seuraavaksi nuori mies jatkaa kovavauhtista laskukiitoaan tien yli, suoraan naapurin puutarhaan. Puutarhan nurmikkoon jää siisti vana laskeutumisesta, kun peppu painaa nurmikon aivan littanaksi. Tähän kuvaan herään." 

Unen työstäminen:
Päiväjäänteet: Olin unta edeltävinä päivinä painiskellut oman riittämättömyyden tunteen ja ajatusten kanssa. Olin mm. luopumassa yhdestä hankkeestani.
Sana-assosiaatio: Päätin purkaa unta sana-assosiaatiomenetelmällä. Päätin siis valita unesta tärkeinä pitämiäni sanoja tai lauseita ja jokaisen sanan kohdalla kuulostella, mitä mielleyhtymiä ja tunteita ko. sana sisälläni herättää. Seuraavassa sanat ja niistä nousseet assosiaatiot:

• Jalaton: ei täydellinen
• Nuori mies: mies minussa, aktiivinen, valmis yrittämään, valmis tekemään; tuntuu hyvältä ja voimia tuovalta
• Lentää: uskaltaa, on korkealla, on rohkea
• Ilmassa: vapaus, ihana tunne, helpottunut olo
• Laskeutuu: tulee maan pinnalle
• Kaktuksen piikit: arjen realismia
• Jatkaa laskukiitoaan: varmasti maan pinnalle, onnistunut päätös asialle
• Naapuri: läheinen, yhteistyö, kanssaihminen

Näin ymmärsin uneni assosiaatioiden jälkeen: "Uni rohkaisee minua yrittämään ja näkemään, miten voin olla vapaa epäilyksistäni. Uni tuntuu sanovan, että ei tarvitse olla täydellinen ollakseen onnellinen ja pystyäkseen toimimaan arjessa. Tekemään vaikkapa ihmeitä (lentämään). Mutta sen sijaan tarvitsee löytää itsestään rohkeus ja tyytyväisyys. Ei tarvitse myöskään jäädä kiinni arjen pieniin ongelmiin (kaktuksen piikkeihin). Elämässä näyttäisi olevan tärkeää myös yhteys toisiin ihmisiin. Rohkeus voi jättää jäljen myös toisiin ihmisiin (naapurin pihan nurmikkoon)."

Unta seuraavana päivänä sain verottajalta hieman epämiellyttävän kirjeen. Kirjettä lukiessani oivalsin, että tässä ovat nyt minun arkeni kaktuksen piikit, joihin minun ei tarvitse jäädä kiinni... Juuri nyt tuntuu tärkeältä unen viesti siitä, että ihmisen ei tarvitse olla täydellinen, ollakseen kyvykäs elämään täyttä elämää. Täydellisyys on ihmisen Egon (tietoisen mielen) tavoite, kun taas eheys ja kokonaisuus on ihmisen Ydinminuuden eli jungilaisittain Itsen tavoite.

Jos tämä uni olisi sinun unesi, niin mitä ajatuksia se sinussa herättää, hyvä bloginlukijani?

Unien Talossa pohdiskelee talon emäntä

Kiitos kommentista Oikkarit. Mietit, onko unien purkaminen helppoa. Uskon, että jokainen meistä ymmärtää omista unistaan aina jotakin. Toinen asia on se, miten paljon niistä jää ymmärtämättä, jos emme ole perehtyneet esimerkiksi joihinkin symboliikan tai arkkityyppien peruskäsitteisiin.

Länsimainen yhteiskunta ei ainakaan vielä tänä päivänä näyttäisi ymmärtävän sitä, miten paljon voisimme käyttää uniamme tietoisen mielen tukena ja kokonaisvaltaisen hyvinvointimme edistäjänä. Ajatus, että unet kumpuavat persoonamme syvyyksistä käsin ja näyttävät meille niitä kahleita, jotka ovat estäneet meitä käyttämästä kaikkia voimavarojamme, on itsestään selvää psykoterapeuteille. Mutta onko se selvää vaikkapa liike-elämän parissa tai työminän vaatimusten kanssa painiskelevalle työntekijälle. Ja onko meille itsestään selvää ajatus siitä, että ihmisen psyyke pyrkii aina palauttamaan tasapainon ja että unet ovat yksi parhaimpia (rehellisimpiä) välineitä tuomaan esiin, missä kohtaa esimerkiksi tietoinen mielemme (egomme) on omaksunut liian rajoittavia käsityksiä joistakin asioista. Käsityksiä, jotka aiheuttavat meille ongelmia itsemme, läheistemme tai työtovereiden kanssa.

Vaikka onkin niin, että unen paras ja itse asiassa ainoa mahdollinen tulkitsija on unennäkijä itse, niin uskon kokemuksesta siihen, että tieto erilaisista lähestymistavoista - teorioista - auttaa paljon unien ymmärtämisessä. Olen itse perehtynyt Jungin ajatteluun unien symboliikasta ja arkkityyppisestä viitekehyksestä. Otan esimerkkinä hänen ajattelustaan kaksi näkökulmaa, jotka selkiyttävät sitä, miten voimme uniamme lähestyä.

Jungin mukaan joudumme jokaisen unen kohdalla tekemään valinnan, lähdemmekö objektiivisen vai subjektiivisen tulkinnan tietä eteenpäin. Eli otammeko unen hahmot todellisina arjen hahmoina vai ajattelemmeko, että jokainen unemme hahmo edustaa jotain puolta itsestämme. Suurin osa unista aukeaa viimeksi mainitun eli subjektiivisen lähtökohdan pohjalta.

Toinen näkökulma, joka auttaa uniemme ymmärtämisessä on se, että useimmiten ensimmäisenä kohtaamme unissamme Varjon. Varjo ilmentää niitä puolia itsessämme, joita meidän on vaikea hyväksyä tai niitä voimavarojamme, joita emme ole osanneet ottaa käyttöön. Varjon hahmo unissamme on yleensä samaa sukupuolta oleva kuin me itse.

Minä siis toivon, että ottaisimme unemme vakavasti ja tutkisimme niitä yhtä innokkaasti kuin miten pidämme huolta fyysisestä kunnostamme. Unet ovat kuitenkin kärsivällisiä, joten ei haittaa, vaikka emme aina ymmärtäisi jonkun unen viestiä. Kohta tulee uusi uni samasta asiasta ja siis uusi mahdollisuus pysähtyä asian eteen.